Siksi onkin katsottava lähemmäs, omaan tähdistööni, jonka nään, jonka osa olen. Mihin tähtikuvioon olen osallinen. Voisin piirtää omaan sukuuni kuuluvaa kuviota joka menee lähemmäs lumihiutaletta haaroittuessaan. Mikä on siis tähtikuvioni?
Tähtikuvioni koostuu niistä kuudesta, ehkä useammastakin ihmisestä joiden kanssa vietän aikaa ja kenen kanssa vietän eniten aikaa on minulle kirkkaimmat tähdet ja ne jotka ovat himmeämpiä ovat ne joiden kanssa vietän vähemmän aikaa. Ketkä ovat sinun loistotähtesi?
Samanlainen tähtikartta myös syntyy siitä mihin käytämme aikaamme, mille uhraamme aikamme, siihen että olemme ystävien luona tai yksin riippuen siitä mitä tahdomme vai valitammeko siitä mitä meillä ei ole, valittaessamme tuhlaamme aikaamme ellemme ota siitä opiksi. Ja tuhlatessamme noin hyödyttömään himmennämme sillä valo hajoaa!
Elämämme tähdet syntyvät siitä mitä voimistamme ja mikä saa meidät itsemme loistamaan! Johtotähtemme! Mille luomme loisteemme, missä tahdomme olla hyviä, parempia, loistavia, upeita, huippuja, parhaita!? Mitä taitoa kannat? Mistä sinä haluat olla kuuluisa sinun tähdistössäsi? Millä tavalla loistat, kuinka sinut huomataan?
Millaista loistetta tavoittelet! Mikä yhdistää sinua toisiin tähtiin? Onko kuvio toisten nähtävissä? Miten erilläsi olet toisista tähdistä? Vai lähellä että loistatte yhdessä? Mitä kuviota sinä koristat?
Sillä verkko ja yhtenäisyys syntyy yhteisistä asioista ja yhdistävistä asioista, olivatpa ne sitten mielenkiintoa herättävät asiat, yhdistävät kokemukset, samaistuminen, kiintymys. Asiat jotka liittävät sinut toisten elämiin. Kuinka sinun arvosi rikastuttaakaan muita. Lainaan itseäni eiliseltä kun mietin luopumista " Luopuminen on maksamista. Kuolema on ulosottomies, joka perii kuolleen ja osan läheisten elämästä, sillä tuo ihminen on rikastuttanut monta henkilöä olemassa olollaan, kuoleman viedessä kaikki tuon elämän rikkaudet ovat poissa. Etkä enää kohtaa hänen hymyään, hänen olemustaan, josta olet niin ilahtunut, tuo reaktion tuoja on kaikonnut. Sinulla on vain enää muistot, joita voit muistella, mutta muistellakko vai jatkaa elämää ja löytää uusia ihania ihmisiä?"
Missä ihmisen arvoa mitataan? Minä mittaan sillä kuinka rakkaita he ovat omina itsenään, eikä sitä voi mitata. Vertailla voi ja se kertoo syyn miksi heitä rakastan. Ja yleensä jokin erilaisuus toisiin nähden tekee henkilöstä rakastettavan, joten katson mitä he tekevät ja kysyn neuvoa sitten kun nään jotain mitä itse haluan oppia. Kunnioitan heitä sillä mitä olen oppinut heiltä, ehkä he eivät aina nääkkään sitä kuinka heille pieni asia on käynnistänyt toisen mielessä jotain uutta ja heille ihmeellistä. Kiitos kaikista opetuksista!
Toiset mittaavat työtuloksia, rahaa, aikaa, saavutuksia? Mutta kuinka yhteisen ajan arvon voi mitata, ei todellakaan sillä hetkellä, vasta aikojen kuluessa ja vuosien vieriessä, sitten kun muistamme vain jonkin pienen asian jostain hetkestä, joka on ollut tärkeä oman kehityksen kannalta. Koskaan emme tiedä mitä sanamme ja tekomme tekevät toisille ja siksi onkin itse kukin kohdallaan päättävä sen kuinka toisia kohtelee. Itseään kohtelee. Auttaako toisia loistamaan vai himmentääkö heitä? Entä itseä?
Miksi verkostoitua ja olla ihmisten kanssa joita ei vielä ehkä tunne? Oppia tuntemaan ihmiset joiden kanssa viettää aikaa, jotta ymmärtää mitä saa heiltä, oppii kasvamaan ihmisenä ja olentona, ymmärtämään elämäänsä paremmin, auttaa ystäviä saavuttamaan heidän paras potentiaalinsa, upeutensa, pitää hauskaa samalla.
Jokainen kohtaaminen on vastavuoroista oppimista toisesta ja itsestään. Monesti sanomme ettemme siedä olla jonkun seurassa, sillä saamme niin paljon ärsykkeitä emmekä siedä olla itsessämme tuon toisen henkilön lähellä, sillä uudet asiat sytyttävät uusia tuntemuksia! Emmekä siis siedä uusia tuntemuksia itsessämme hyvin, sillä mitä voimakkaampina ne tunnemme sitä todennäköisemmin ne pyörivät mielessämme, siispä kiellämme ne sillä pelkäämme uutta ja sitä mihin nuo tuntemukset voivat johtaa. Siispä onkin suuri kysymys? Mitä pelkäämme? Vihaamme? Suremme? Valitamme? Mitä emme hyväksy pystyvämme käsittelemään? Miten se vaikuttaa elämäämme välttelemmekö asiaa vai kohtaammeko sen siitä huolimatta mitä se meissä aiheuttaa? Mitä se jota et hyväksy edustaa sinulle? Mitä tunnetta se sinulle edustaa? Kenestä se sinua muistuttaa?
Olisiko aika tehdä jotain ja muuttaa omaa käsitystä asiasta! Luopua jostain jolla on vain itseä rasittava vaikutus ja kohdata sillä koko ajan jankkaavalla voimalla uutta kohden, saada uutta tuulta ja ehkä uusia tähtiä tähtikuvioon! Loistakaa siis kirkkaasti ootte upeita!
Ps. Tiedän kukkien olevan leinikkejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti